Teksti & kollaasi: Hanna Kilpeläinen
Kimaltava spektaakkeli
Lokakuun lopussa se tapahtui: glögitölkit saapuivat marketteihin. Hieman niiden jälkeen hyllyille ilmestyivät piparkakut ja jouluoluet. 20. marraskuuta kuulin vuoden ensimmäisen joululaulun: komeasti se kajahteli pitkin Mestarin Herkun hedelmä- ja vihannesosastoa. Joulun odotuksen merkit tulevat hiipien; tuntuu, että joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin.
Nyt joulun läheisyydestä ei ole epäilystäkään: joulu on kaikkialla. Värikkäät valonauhat ja havuseppeleet koristavat ikkunoita ja ovia, lehdet mainostavat sopivia joululahjoja äidille, isoisälle ja kummin kaimalle, näyteikkunat ovat täynnä punaista ja kultaa. Kaikkea on, ja paljon: suklaatakin jokaisessa kaupassa hyllymetreittäin.
Minua joulun spektaakkelimaisuus alkaa ahdistaa viimeistään joulukuun puolivälissä, kun alkaa näyttää siltä, että joulu on yksi suunnattoman pitkä to do -lista. Harmillisen moni kohta listassa alkaa sanalla "osta". Ei ihme, että joulustressi on nykyään käsite.
Loppujen lopuksi, kaiken kimalluksen ja tavaran alla joulu on jotakin hyvin yksinkertaista. Minulle se on tunne rauhasta, hyvä olo paikallaan olosta ja hiljaisuudesta. Olen tyytyväinen, kun nökötän sinisellä sohvalla perheeni luona Pohjois-Suomessa, on lämmintä ja vatsani on täynnä, edessäni kohoaa suuri kirjapino, lasissani on viiniä ja käteni ulottuvilla suklaata.
Tervetuloa mukaan seuraamaan Naagan joulukalenteria ja odottamaan joulua, oli se sitten yhtä kimallusta tai ei!
Hanna Kilpeläinen
päätoimittaja
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti